Yhteistyössä Visit Sweden
Vuosi sitten elin hyvin erilaista syksyä kuin nyt. Viimeistelin opintojani, tein töitä joustavasti ja ehdin panostaa bloggaamiseen ja matkailuun. Vuoden kohokohdaksi muodostui yhteistyössä Visit Swedenin kanssa tekemäni ruskareissu Ruotsin Lappiin ja Björklideniin.
Nyt kun matkasta on kulunut vuoden päivät, huomaan olevani nostalgisella tuulella. Muistot kaikkien aikojen ensimmäisestä Lapin-reissustani vyöryvät vastustamattomana virtana mielessäni. Kaipaan uutta syysmatkaa pohjoiseen ja ikävöin jylhiä järvi-vuoristomaisemia ja upeaa ruskaloistoa. Muistelen epäuskoisena extremen puolelle livahtaneita luola- ja jäätikköseikkailuja.
Ahtauduinko todella kapeaan Kåppasjokk-luolastoon ja selvisin takaisin ylös? Upposinko oikeasti railoon jäätiköllä ja selvisin siitäkin?
Uudenlaiset tunnetilat ja aiemmista poikkeavat fyysiset suoritukset jättävät vahvan muistijäljen. Muistan, miten poikkeavan tuntuisesti sydämeni löi railossa käymisen jälkeen. Sormissani tunnen yhä kalkkikiviluolan pinnat ja jalkojeni alla valtavat jäämassat.
Sekä luolassa että jäätiköllä jännitin, hetkittäin jopa pelkäsin. Voitin itseni, ja kokemukset auttoivat tunnistamaan äärirajani. Seuraavaksi voisin lähteä pohjoiseen rentouttavalle vaelluslomalle. Rakastan vuoristomaisemia. Vuoret rauhoittavat ja auttavat unohtamaan arjen kiireen ja paineet.
Paluu pohjoiseen ei ole kuitenkaan nyt mahdollinen. Teen työkseni intensiivistä yritysviestintää. Nautin päivittäisestä tekemisestä ja elän työunelmaani vielä hetken; perhevapaan sijaisuus ei kestä ikuisesti. Töitä on jäljellä, mutta uutta paikkaa on jo pakko etsiä.
Eräässä hakuprosessissa olen pitkällä. Uusi työ saattaa olla jo ovella tai sitten ei. Vaikka viestintäalalla tekevä löytää some-aikana varmasti free-hommia, perheellisenä kolmekymppisenä vakituisen työsuhteen etuja arvostaa päivä päivältä enemmän.
Elämässäni syksy on tiennyt usein uusia alkuja tai vähintään tuonut jotakin täysin uutta. Viime vuonna tuo uutuus oli ensikosketus Lappiin, tänä vuonna toivottavasti uusi työ ja askel eteenpäin uralla.
Vuosi sitten Ruotsin syysmaisemat tekivät vaikutuksen jo lentokoneesta. Tiesin olevani pohjoisempana kuin koskaan enkä ollut aiemmin nähnyt vastaavaa luontoa. Maisemien karuus toi mieleen Siperian ja Mongolian, mutta kaikki näytti raikkaalla tavalla uudelta.
Kuten Trans-Siperian-reissultani tiesin, karu osaa olla kaunista. Ja kauneutta Ruotsin Lappi tarjosi pian yllin kyllin. Kiirunan maisemat lentokoneesta olivat vasta alku.
Kiirunan kentällä pohjoisen pureva syysilma tuntui hyvältä keuhkoissa. Ryhmämme hyppäsi autoon ja lähti ajamaan kohti Björklideniä.
Matkalla näimme Kiirunan valtavan kaivoksen sekä kaupungin rakennukset, jotka eivät enää kauan olisi niillä sijoillaan. Kaupungin keskusta on vaarassa romahtaa, koska kaivosyhtiö LKAB louhii rautamalmia yhä syvemmältä. Vajoamisvaarassa oleva kaupunki konkreettisesti siirretään pois kaivostöiden tieltä.
Hämmästyttävää, eikö?
Matka Björklideniin kulki pitkin rantateitä. Kirkkaat järvet, vuoret ja orastava ruska miellyttivät silmää. Annoin kameran laulaa jo auton ikkunoiden läpi.
Viis lasien tahroista, näitä maisemia halusin tutkia myös jälkikäteen. Pohjoinen kietoi Itä-Stadin kundin välittömästi otteeseensa.
Perillä Björklidenissä mäen päällä sijaitseva hotelli Fjället tarjosi perushyvän huoneen ja uskomattomat maisemat Torniojärven suuntaan. Tervetulofikasta nauttiessani valmistauduin tulevaan innolla, jännityksellä ja epärealistisin odotuksin. Edessä oli muutaman kilometrin vaellus ja luolaseikkailu.
Se luolaseikkailu, josta olen kertonut jo moneen kertaan. Luola, joka ei ollutkaan mikään korkeakattoinen tippukiviluola, jossa voisi kävellä rauhassa, vaan kapea käytäväverkosto, jossa joutui ryömimään, konttaamaan ja välttelemään virtaavaa vettä.
Luolaa edeltäneellä vaellusreitillä Torniojärven jylhät maisemat ja sateenkaari toivottivat ensikertalaiset tervetulleiksi Ruotsin Lappiin. Sateenkaarea katsellessani muistan ajatelleeni, miksi matkustan.
Uudet maisemat ja elämykset, itsensä haastaminen – maailmalta hankitut kokemukset inspiroivat minua pitkään.
Siksi kirjoitan tätä blogia usein jälkikäteen muistellen.
Yhteistyössä Visit Sweden. Osallistuin lehdistömatkalle Björklidenissä syyskuussa 2015.
Panun matkat 
Ihana, ihana Björkliden! Ja ihanaa, että blogi heräilee taas eloon. Ihana uusi ulkoasukin, ihan noin sivuhuomiona. En voi uskoa, että tästä reissusta on jo vuosi! Björklidenin-matka kuuluu ehdottomasti elämäni parhaimpiin reissuihin edelleenkin. Ja voi että, mua yhä naurattaa sun jäätikkökokemukset. Niin kauhistuttavalta kuin se sillä hetkellä varmasti tuntuikin. Kaveri työskentelee muuten revontulivalokuvausoppaana Abiskossa tulevan talven ajan, joten luulen, että paluu Ruotsin Lappiin on tosi, tosi lähellä…
Vau, siistiä! Toivottavasti pääset palaamaan, minänkin haluaisin, mutta mieluummin taas alkusyksystä/loppukesästä. Olen itsekin iloinen, että nyt riittää vähän paremmin aikaa bloggaamiseen. Suunnitelmia on vaikka kuinka tämän homman suhteen taas. Ja niin – superreissuhan tämä oli, kiitos vielä kerran seurasta!
Onpa upeita kuvia! Minäkin räpsin tämän kesän (Suomen) Lapin matkallamme ikkunasta kuvia – viis ikkunassa olevien tahrojen – koska halusin ikuistaa maisemat, mutta pysähtyminen ei ollut mahdollista.
Ihan käsittämättöntä, että noin vaan louhitaan kaupungin alta, ja yhtäkkiä talot täytyykin siirtää, koska kaivostyöt. Huh.
Tsemppiä työnhakuun! Toivottavasti tärppää pian 🙂
Joko siitä on vuosi? Ihan muistan kuin vasta äsken olisin lukenut niitä luola- ja railoseikkailuja. Selkeästi hyvät tarinat, kun jäivät niin elävästi mieleen. :–D
Toivottavasti duunikuviot loksahtavat paikoilleen, ja saat jotain mielettömiä uusia haasteita, joihin pureutua. :–) Itsekkäästi tietysti myös toivon, että blogiinkin tulisi uutta matskua… ;–)
Tosi mukava kuulla, että jutut ovat jääneet noin hyvin mieleen! Vuosi tästä jo on – jotenkin se hämmentää minuakin. Mitä ajan kulumiselle oikein tapahtuu vanhetessa? Aina vain nopeampaa ja nopeampaa…
Huiman hienoja kuvia! Nyt on näkynyt paljon postauksia, joissa aiheena on kesä-Lappi ja mun himo päästä kokemaan sama vain kasvaa kasvamistaan 🙂 Tuonne Ruotsin puolellekin olisi kyllä älyttömän kiva vielä joskus päästä vaeltamaan.
Tsemppiä muuten työnhakuun! Itselläni on sama edessä joulukuussa (sama alakin vielä) kun palailen Suomeen pidemmältä reissulta lompakko tyhjänä, joten toivotaan että meille molemmille käy hyvin 🙂
Lapin suosio tuntuu minustakin tasaisen kasvalta. Pieni muotijuttu ihan selvästi nyt (nuorten aikuisten) matkailussa!
Voi miten upea on Björkliden ja miten hienot kuvat – ikkunatahroineen kaikkineen. Erityisesti sateenkarikuva – vau. Heti tulee palo päästä noihin maisemiin. Karu todellakin on kaunista – niin kuin vuoretkin. Viime vuosina rakkauteni mereen on saanut uuden kilpakumppanin: vuoret. Parasta tietysti on, jos ne voi yhdistää – niin kuin juuru Björklidenissä.
Tsemppaukset myös täältä työnhakuun! 🙂
Kiitos! Vuoret ovat mulle se juttu, niissä on selittämätöntä vetovoimaa.
Aivan uskomattomia kuvia. Tuonne kun pääsisi. Toivottavasti löydät uudestaan töitä ja sitten voit alkaa suunnittelemaan lomiesi pitämistä. Itse vaihdoin työtä ja nyt syksyllä ei mahdollista pitää lomia. Ensimmäinen vapaa vasta jouluna. Mutta sitten alkaakin tapahtua1
Lomien suhteen määräaikaisuudet ovat harmillsia. Oma kesälomani oli hyvin lyhyt, ja sitä on se on varmasti ensi vuonnakin. Aika jäässä reissusuunnitelmat ovat olleet.
Luolaan en menisi, mutta Lappiin kyllä! Tsempit myös täältä työnhakuun!
Kiitos!
Niinhän se on, täysaikaisessa työssä lomapäiviä on vähän ja niiden käyttöä pitää tarkkaan harkita. Suomen Lappiinkaan en ihan ole ihastunut, joten ehken aloittaisi Ruotsin Lapistakaan, vaikka onhan osa näkymistä ihan kauniita 🙂
Määräaikaisuuksien ketjussa loma-asiat ovat vielä huonommin, mutta uskon, että kyllä taas reissuunkin joudan, kunhan elämä tästä selkiytyy. Oho, jännä jos Lappi ei ihan hirveästi vetoa – mutta ymmärrän kyllä. Ei se todellakaan ole kaikkien juttu.
Upeita kuvia, mahtavia elämyksia! Enpä tiedä olisinkin tuonne luolaan itse uskaltautunut! 🙂
Lappi tuntuu nyt juuri puskevan itseään läpi joka suunnasta. Lappi-kuume tekee nousuaan ja siksi varmaankin tuntuu, kuin joka puolella sitä hehkutettaisiin. Tai sitten se vaan yksinkertaisesti on niin käsittämättön hieno paikka, että ansaitsee kaiken huomion!
Tsemppiä uusiin työkuvioihin!
Joo, minunkin mielestäni Lappi on aivan hurjassa nosteessa!
Upeat on maisemat. Viime kesänä Suomen lomalla haaveilin, että olisi ajeltu Ruotsin Lappiin vähän kierrokselle mutta valitettavasti se jäi johonkin toiseen kesään. Aika hurja tuo luola, en ole ihan varma uskaltaisinko mennä. Sisäänkäyntikin jo näytti niin kapealta, että mahtasinkohan edes mahtua sisään.. ha ha. Olen kyllä luolissa ollut mutta en ihan noin kaposissa.
Suosittelen kyllä Ruotsin Lappia. Toi luola oli kyllä hyvin hämmentävä, jännittävä, mutta vähän voimaannuttava kokemus. Mutta toisen kerran kyllä jättäisin väliin – himoa ei noihin ahtaisiin tunneleihin syntynyt.
Suomen Lapissa olen käynyt kertaalleen, naapurimaiden pohjoiset osat ovat valitettavasti vielä käyntiä vailla. Mutta toivottavasti piakkoin pääsisin sinnekin käymään, hinku olisi kova. Ja onhan siellä kaunista! Mäkin rakastan vuorimaisemia, niitä tuijotellessa tulee todella autuas olo. Toivottavasti työrintamalla onnistaa 🙂
Kiitos! Kyllä vuorimaisemissa vain on sitä jotakin. 🙂
Kiva lueskella pitkästä aikaa sun blogiasi, Panu! Ihania Lappifiiliksiä. Tuo Kiiruna on kyllä mielenkiintoinen. Joko ne sen kaupungin siirsi vai vieläkö se on kesken? Ajeltiin siitä ohitse pari vuotta sitten ja aika valtavat ne kaivosalueet siellä kyllä ovat. Söpö kyläkin se on, toivottavasti onnistuvat siirroksessa.
On vielä kesken, on niin iso projekti että kestää jotain 20-30 vuotta ennen kuin kaikki rakennettu uusiksi uuteen paikkaan 🙂
Äskeisen kommentin kirjoitti Kaisa / Mutkia Matkassa blogista. Oli jäänyt koneelle toinen blogiprofiili kirjautuneena.
Siirron ensimmäinen vaihe on aloitettu, ja siitä homma etenee. En ole tarkasta aikataulusta varma.
Olin aivan liian pitkään poissa näistä kuvioista käytännöin syistä, mutta erittäin mukava olla takaisin näissä jutuissa.
Ruotsin Lapissa en ole koskaan käynyt ja täytyy tunnustaa että reissut pohjoiseen ylipäätään ovat jääneet vähiin. Kaunniin näköistä todella! Kyllä tämän postauksen perusteella lähtisin paikanpäälle toteamaan miten upeita maisemia Lappi tarjoaa!
Virpi / Täynnä tie on tarinoita-travelblog
Lähtisin heti tuonne jos vain voisin! Aivan ihanan näköistä ja omalle kohdalle Lappihulluus iski juuri viime viikolla<3 Tsemppiä uusien haasteiden etsimiseen ja saavuttamiseen! 🙂
Lappihulluudesta ei niin vain pääsekään. 😉 Kiitos!
Huh, tuo luola-ja railoseikkailu kuulostaa kuumottavalta. Itseni haastamista kyllä harrastan, mutta ahtaat luolat kuulostaa ahdistavilta. Ihania Lapin tunnelmia, Suomen Lappiin pitäisi nyt ensin surkeesti päästä, sen jälkeen voidaan alkaa miettiä Ruotsin Lappia!
Tuo oli melkomoinen haaste itselle. En olisi suoraan sanottuna mennyt, jos olisin tajunnut homman todellisen luonteen etukäteen. Mutta jälkikäteen olen tyytyväinen, että tuli tehtyä jotain tuollaista normaalista poikkeavaa.
Onpas upeita kuvia! Nuo maisemat suorastaan kutsuvat vaeltamaan. Tsemppiä myös työkuvioiden järjestymiseen!
Kiitti!
Upeita maisemia! Välillä, vaikka kaukokaipuu vaivaakin, on hyvä muistaa, miten hienoja paikkoja meillä on tässä lähelläkin. Minä myös mielelläni muistelen matkoja pitkänkin ajan päästä enkä myöskään hektisen arjen vuoksi ole päässyt siihen moodiin, että puskisin kaikki jutut blogiin tuoreeltaan. Mutta fiilikset eivät vanhene samalla tavoin kuin täsmäfaktatieto, ja niistä varmasti lukijat saavat irti myöhemminkin. Toivotan sinulle onnea uuden työn suhteen!
Tuo kaupungin siirtäminen on mielenkiintoinen juttu. Katsoin siitä jonkun dokkarin joskus, ja aika rauhallisesti asukkaat sen tuntuvat ottavan.
Ihanan upeita kuvia ja maisemia! Oon kerran käynyt Suomen Lapissa, siitäkin on jo paljon aikaa. Lappiin olisi siis kiva suunnata vielä uudestaan, erityisesti kiinnostaisi kokea talvinen Lappi, miksei myös kaunis ruska. Vuorimaisemat ovat ihania!
VItsi mitä kuvia. Olin viime keväänä Lapissa (Suomessa ja Norjassa) ekaa kertaa kunnolla nyt aikuisiällä, ja voi että. Ei sitä sen hehkututusta ymmärrä, ennen kuin itse siellä käy. Se luonto on niin vaikuttavaa. Ja aivan totta, että syksy on uusien tuulien ja uusien suunnitelmien aikaa!
Apua miten kaunista :O Näyttää jotenkin melkein joltain Uudeltaseelannilta 😀
Lappi on selkeesti POP tällä hetkellä! Juttua nimittäin näyttää blogeissa riittävän. No en kyllä toisaalta ihmettele kun maisemia tsekkaa. 🙂 Oon ihan noviisi Pohjolan matkailun suhteen, mutta nyt kun oon lukenut näitä Lappi juttuja niin johan alkaa kiinnostaa.
Tsemppiä muuten duunikuvioihin!
Hienoja kuvia – ja upeita luontokokemuksia tällaiset!
Työssäkäyvänä bloggaajana joudun myös kirjottamaan jutut – joskus pitkänkin ajan kuluttua – jälkikäteen. Mutta hienoimmat luontoelämykset eivät haalistu, oikeastaan vaan paranevat ja kristallisoituvat kun palaa kuviin ja tunnelmiin jälkikäteen.
Oli kiva tavata livenä torstaina 🙂
On aina hieno tunne ylittää itsensä ja poistua omilta mukavuusalueilta. Muistan edelleen, kun ensimmäisen kerran kirjoitit tuosta railoon vajoamisesta jossakin täällä some-maailmassa. Hyvä, ettet syvemmälle vajonnut :). Upeita maisemia, joissa olisi kiva roadtrippailla. Tuo teltta näyttää muuten aika lailla täydelliseltä majapaikalta!
tuttuja pohdintoja nuo määräaikaisuudet ja pysyvyyden puutteesta aiheutuvat jatkuvat uudet aloitukset ja turvattomuudenkin tunne. Ehkä tähän vielä joskus oppii…. ehkä ei… Tsemppiä sinne hakuprosessiin!